Pintaa syvemmältä: miten tänne päädyin

Olen ottanut tässä aikaa itselleni, nukkunut paljon ja muutenkin vain levännyt, tekee välillä ihan hyvää :) Lisäksi tuo yövuoroista palautuminen vie nykyään aikaisempaa enemmän aikaa, siksi teenkin niitä enää vain harvakseltaan. Omaa itsensä kuunteleminen on tärkeää ja siitä syystä myös täällä blogin puolella rauhoittuu tahti aina toisinaan, kun koen kaipaavani totaalista rauhottumista. Olen lueskellut paljon muiden blogeja tässä viimeisen vuorokauden aikana ja Oonan postauksesta sain kieltämättä inspiraation tähän tämänpäiväiseen juttuun. Rupesin miettimään itseäni ja omaa elämääni, sillä aihepiiri liippaa vähän turhankin henkilökohtaisesti läheltä. Hetkinen, minähän olen tehnyt juuri noin: olen aloittanut kaiken alusta uudessa kaupungissa, hankkinut uusia ystäviä, uuden miehen, uuden työpaikan ja pitkälti laajentanut harrastuskuvioitanikin. Kahdesti periaatteessa. Että kiitos vain Oona kovasti. Mun piti tehdä kevyt ja kepeän keväinen postaus uudesta kihartimesta ja muista hiusjutuista, mutta sait mut ajattelemaan syvällisiä ja nyt tästä aiheesta on kihartimet kaukana :D

Olen aina ollut innostunut uusista asioista. Pidän muutoksista enkä yleensä kuulu siihen vastarintaliikkeeseen, joka alkaa valittaa ensimmäisten joukossa, kun joku uudistus tulee. Minä olen aina varovaisen innoissani. Koen kyllästyväni helposti ja siksi olen pyrkinyt järjestämään elämäni niin, että on mahdollista saada jotain pientä vaihtelua helposti ja, että arkinen elämäni joustaa muutosten mukana. Tällä hetkellä nimittäin voin sanoa, että olen vihdoin löytänyt sen arjen, josta haluan pitää kiinni. Se on hyvä pohja ja turvallinen perusta kaiken spontaanin ja jännittävän tekemisen keskellä.

Olen hyvinkin spontaani ihminen. Lukion jälkeen lähdin spontaanisti uusia tuulia kohti pakkaamalla pienen omaisuuteni ja muuttamalla pikkukaupungista Jyväskylään, jossa en ollut koskaan aikaisemmin edes kunnolla käynyt. Ei opiskelemaan, vaan ihan vain töihin ja elämää rakentamaan. Lähdin itsenäistymään ja siellähän itsenäistyin. Jyväskylän vuodet (n. 6 vuotta) olivat kasvattavia, opettavaisia ja ennen kaikkea opin tuntemaan itseni. Loppujen lopuksi kävin Jyväskylässä ammatilliset kouluni, loin uraa ja sain mahtavia ystäviä. Ajattelin pitkään, että täällä minun kuuluu olla ja tänne minun kuuluu sopeutua. Se arki kuitenkin kävi nopeasti liian tylsäksi. Koin, ettei se elämä ollut sitä, johon itse lopulta kuitenkaan kuulun. Mieheni oli totaalisen erilainen ja hän kaipasi vain arkea ilman erikoisempia yllätyksiä. Minä kaipasin uutta, muutosta ja jotain sellaista, jonka keskellä herätä hymyssä suin joka aamu. Sitten alkoi tapahtua. Kohtalon oikusta sain hyvän syyn irtautua ja lähteä. Ensin jäi silloinen poikaystävä ja muutin hetkeksi sinkkukaksioon. Tarkoitus oli järjestellä asioita niin, että sitä vaihetta ei kestä kauaa. Lyhyen sinkkuaikani käytin uusien kokemusten hankkimiseen. Osallistuin mm. eräisiin maakunnallisiin missikilpailuihin. Sain pokaalin ja sponsorit pitivät huolen, että hiukseni olivat kiiltävät seuraavan vuoden ajan. Sain uusia töitä ja naama kului paikallislehtien sivuilla. Se oli sellainen vaihe, josta tiesin jo heti alkuunsa, ettei se ole sitä mitä etsin enkä halunnut sen kestävän kauan.

Eikä kestänytkään. Alle vuoden päästä olin pakannut taas muuttokuorman ja suuntana oli Tampere. Olen aina valinnut uuden kaupungin niin, että "se vaan kuulostaa kivalta paikalta". Vaihdoin kotikaupunkiani ja uusi mieskin löytyi täältä. Olin onnekas, sillä sain uuden työpaikankin lennosta. Kuin salamaniskusta, elin yhtäkkiä aivan uutta arkea kaupungissa, josta en entuudestaan tuntenut ketään. Siitä arjesta olen nyt parissa vuodessa rakentanut tämän, missä nyt elän. Enkä voisi olla onnellisempi. M on aivan samanlainen kuin minä. Hänkin kaipaa arkeen säännöllisesti jotain pientä kivaa vaihtelua ja yhdessä voimme toteuttaa spontaaneja päähänpistojamme. En usko, että tarvitsen enää totaalista erkanemista ja muutosta,sillä nyt vihdoin minulla on joku, jonka kanssa voin toteuttaa päähänpistoni ja voin luottaa siihen,että hän todella tulee mukaani minne ikinä menenkin.

Muutos kannatti. Olen ikuisesti iloinen siitä, että minulla on aina ollut rohkeutta toteuttaa ideoitani ja tehdä nopeita ja muiden mielestä usein hyvin hätiköityjä päätöksiä. Mikään ei nimittäin ole hätiköityä, kun sen sisimmässään tuntee oikeaksi. Uusia ystäviä olen löytänyt täältä kokoajan lisää ja Jyväskylän ajoilta säilyivät ne muutamat oikeasti hyvät ystävyydet. Olen iloinen menetettyäni ne muutamat turhat ja pinnalliset kaverit, sillä välillä ystävienkin kohdalla on hyvä tehdä reality check. Ne oikeasti sinun elämästä kiinnostuneet ja sinusta välittävät ystävät säilyvät muutoksista huolimatta aina menossa mukana.

Paita H&M / Neule Zara / Housut Pieces / Laukku Guess

Palaan huomenna keveämpien aiheiden merkeissä, lupaan :) Nyt, hauskaa viikonloppua kaikille teille! Toivottavasti muutkin seuraavat MM-lätkää yhtä innoissaan kun minä! :D